Katariina ja Munkkiniemen Kreivi

Hinta 50 € viite 29065 eräpäivä 19.5.
Lähtö Karakappelin edestä klo 15.15 ja Leppävaarasta Läkkisepäntorilta klo 15.30

Muonamiehen tytär Katariina ja Munkkiniemen kreivi Mauritz ovat rakastuneet toisiinsa, mutta tie yhteiseen onneen on ohdakkeinen. Sääty-yhteiskunta asettaa tarkat rajat ihmisten välisille suhteille, alati vaanivat kulkutaudit kääntävät ihmisten suunnitelmat hetkessä ylösalaisin, epäsäätyiset rakkaudet koetetaan tuhota Mauritzin isoäidin viekkailla juonilla…
Kalastaja Elias Jahnukainen haluaisi naimisiin Katariinan kanssa, mutta neito välttää antamasta suoraa vastausta kosintaan. Mauritzin haaveena on viulistin ura, hän mielii opiskelemaan säveltaiteita ulkomaille. Yvonne Armborg ei suvaitse Katariinaa Mauritzin elämässä. 

Niinpä juonikas isoäiti päättää rahoittaa Katariinan myötäjäiset, jos tyttö nai Eliaksen. 
Mauritzia yritetään ohjata avioliiton satamaan viehkeän tukholmattaren, 
Ingeborg Liliecronan kanssa.

Ingeborg tulee vierailulle Munkkiniemeen, mutta Mauritz ei lämpene hänelle. Sen sijaan Mauritz ja Katariina kehittävät pakosuunnitelman: he aikovat matkata Kööpenhaminan kautta Roomaan. Rakastavaiset tapaavat toisensa Halikon majatalossa, missä he viettävät eräänlaisen ”hääyön”. Aamun sarastaessa Mauritz lahjoittaa Katariinalle kaulukorun, joka on Armborgien vanha sukukalleus. Eräs Yvonnen palvelija on kuitenkin päässyt vihille rakastavaisten pakoaikeesta ja kertonut asiasta matriarkalle. Mauritzin ja Katariinan yhteinen matka tyssää siihen, että kuski tuo Katariinan takaisin Munkkiniemeen Yvonnen määräyksen mukaisesti.
Tuhoon tuomitun rakkauden musertama Katariina koettaa riistää itseltään hengen heittäytymällä rantakalliolta kohti kuolemaa. Lähistöllä souteleva Elias pelastaa neidon merestä. Katariina suostuu järkiavioliittoon Eliaksen kanssa. Mauritz on jatkanut matkaansa Kööpenhaminaan ja riutunut siellä useita viikkoja ankaran sairauden kourissa. 
Ingeborg saapuu tapaamaan kreiviä. Hän saa Mauritzin lähtemään mukaansa Roomaan valehtelemalla tälle, että myös Katariina on saapuva ikuiseen kaupunkiin Yvonnen seurassa. 
Mauritz romahtaa, kun Yvonne tulee Roomaan yksin ja kertoo, että Katariina on nainut Eliaksen. Köyhään Katajanokan kaupunginosaan Eliaksen kanssa muuttanut Katariina synnyttää pojan, joka saa nimekseen Mauritz. Elias vannoo rakastavansa lastaan kuin omaansa.

Kuluu seitsemän vuotta. 
Mauritz Armborgin avioliitto on onneton, sillä hän ei saa Katariinaa mielestään. Suomessa eletään 1860-luvun lopun nälkävuosia. Katariinan aie saada poikansa hyvään kouluun kaatuu siihen, että pojan virallinen isä, Elias Jahnukainen on liian alhaista säätyä. Eräänä päivänä pikku-Mauritz katoaa. Katariina löytää hänet maaherratar Elisabeth Gerhardin talosta. Oman poikansa kuolemalle menettänyt Elisabeth haluaisi ottaa Mauritzin suojiinsa, mutta Katariina ei suostu. Rutto muuttaa Katariinan mielen, sillä Elias saa tartunnan ja kuolee. 

Katariina päättää jättää poikansa maaherrattaren hoivaan. Hän jättää pojalleen muistoksi kreivi Mauritzilta saamansa kaulakorun. Elisabeth ja poika matkustavat Roomaan, missä pikku-Mauritz ja kreivi Mauritz tapaavat toisensa. 
Nähdessään kaulakorun pikku-Mauritzilla kreivi käsittää että poika on Katariinan. Mauritzin ja Ingeborgin jo alun perin heikkorakenteinen avioliitto romahtaa lopullisesti, kun kreivi lupaa matkustaa pikku-Mauritzin kanssa Suomeen. 
Itsensä onnettomaksi tunteva vaimo suostuu avioeroon. Kreivi Mauritz ja pikku-Mauritz otetaan Munkkiniemessä juhlallisesti vastaan. Katuva Yvonne tunnustaa Mauritzille katalat juonensa. Kreivi antaa isoäidilleen anteeksi. Yvonne ihastuu pikku-Mauritziin. Kun hän huomaa vanhan sukukorun pojan kaulassa, hän käsittää olevansa tämän isoäiti.

Myös Katariina on saanut tiedon poikansa paluusta Suomeen. 
Kreivi Mauritz muistelee Katariinaa, menetettyä rakkauttaan, puistossa lammen rannalla... Mauritzin ja Katariinan rakkauden alkulähteillä. Hän laulaa tuttua sävelmää rakkaudesta tietämättä, että Katariina on aivan lähellä, puiden siimeksessä. Haikeat sävelet johdattavat Katariinan askeleet Mauritzin luo. Ikuiseksi vannottu rakkaus ei ole haalistunut seitsemässä vuodessa. Kimaltelevan puistolammen äärellä Mauritz ja Katariina antautuvat syleilyyn. Kreivi pyytää Katariinaa tulemaan luokseen kotiin, ”meidän kotiimme”.